Lasten kiikkutuoli

Noin 35 vuotta vanha lasten kiikkutuoli oli tullut ensimmäisen elinkaarensa päähän. Johtuen kovasta käytöstä ja kenties vähän huonosti valituista säilytysolosuhteista. Osa liimauksista oli irronnut niin että kiikkutuoli käytännössä hajosi käsiin. Toinen takajalka oli poikki kuten kuvasta näkee. Maalipintakin ehkä vähän rapistunut ja homekin päässyt siihen pesiytymään.

Kaikki osat olivat tallessa ja ehyitä, sitä yhtä jalkaa lukuunottamatta, ja siitäkin tuli korjaamalla aivan uuden veroinen. Vanhan maalipinnan poiston ja kasaamisen jälkeen oli vuorossa pintakäsittely. Ruiskulla pohjamaali ja pintaan punainen öljypohjainen maali joka kestää kovaakin käyttöä. Kaiken kruunaa istuimeen käsinmaalattu, kompiaisten ystäville tuttu kettu. Istuimen alapuolen jätin käsittelemättä joten entisten käyttäjien taideteokset ovat siellä vielä ihailtavana, toivottavasti suraavankin 35 vuoden päästä.

Keinutuoli

Tämä Ilmari Lappalaisen mahtava keinutuoli oli jo kertaalleen entisöity. Tai ehkä pitäisi puhua nyt vain uudelleen käsittelystä, pintaan oli vedetty paksu kerros lakkaa ja ehkä hieman ootrausta tavoiteltu. Tuoli oli erittäin hyvässä kunnossa, vain yksi liimaus oli irronnut. Intensiivisen siklauksen (lakkakerros oli tosi paksu), hionnan ja liimauksen jälkeen keinutuoli oli valmis maalattavaksi asiakkaan valitsemalla värillä, joka tässä tapauksessa oli aina tyylikäs musta. Istuin oli verhoiltavana alan ammattilaisella, näin kuvan täysin valmiista tuolista, lopputulos oli erittäin onnistunut kaikkinensa.

Tuolit

Nämä kolme tuolia olivat (muistaakseni) menossa kaatopaikalle muuton yhteydessä. Ikä oli vähän hankala määrittää, istuinten kangaskin oli jo kertaalleen vaihdettu, veikkaisin 70-lukua. Maalipinta oli aika hyvässä kunnossa mutta liitokset irronneet useammasta paikasta. Liimaus, uusi pinta ja verhoilu. Tämän tason verhoilua vielä teen, vaativammat työt saa se tehdä joka osaa, kyllä niille ammattilaisille kannattaa laadusta maksaa.

Pinnatuolit

Kuva kertoo kunnosta kaiken tarpeellisen. Näissä oli valtava työ, osa liimauksista oli irti ja osa niin tiukassa että purkamiseen meni luvattoman paljon aikaa ja pari katkennut otsasuonta. Maalikin oli joissain kohti yllättävän tiukassa vaikka kuvasta ehkä muuta voisi luulla. Uudelleen kasauskin tuotti hieman ongelmia, kaikki osat eivät ehkä olleet tehty niin tarkkaan kuin pitäisi, sellaista se on kun paljon ja halvalla sarjana tehdään. No mutta onhan se selvä ettei sarjatuotanto kamppeisiin pysty eikä kannata kuluttaa aikaa ja tehdä samalla tarkkuudella kuin yksittäisiä huonekaluja. Hyvät näistä kuitenkin tuli.

Jakkara

Tämä iänikuinen jakkara oli omistajalleen hyvin tärkeä ja siksi päätyikin entisöitäväksi. Ihmisillä on aina omat syynsä näihin entisöinteihin, monesti työn hinta ylittää reippaasti tavaran arvon, mutta toisaalta entisöinti lisää parhaimmillaan vuosikymmeniä käyttöikää, puhumattakaan siitä ilosta jota esine omistajalleen tuottaa. Istuinlevyä lukuunottamatta tässäkin olivat muut osat täysin ehyitä, vaikka ikää mahtoi olla lähemmäs 60 vuotta. Näin ainakin omistajan mukaan. Hän oli kuulemma ehtinyt kyllästyä siinä ajassa tuohon väriin, joten uudeksi valikoitui ruskea. Lopputulokseen oltiin jälleen hyvin tyytyväisiä.

Tuolit

Nämä olivat yllättävän hyväkuntoisia pintaa lukuunottamatta. Vain pari irronnutta liimausta. Kova siklaus ja hionta jälleen, paljon yksityiskohtia, sen jälkeen petsi ja lakka.